Jalopeura

Jalopeura

Maassa kuolleiden vaivaiskoivujen
sylissä paksun pimeyden
elää edelleen tunne salainen
joka hehkuu lailla tulisen hiilen
kun puhaltaa tuuli sen kohoilevaan kylkeen

Jos vain tarpeeksi tuulta saa alleen
alkaa se hengittää ja kasvaa
muuttuen tuliharjaksi takkuiseksi
vuollen terävillä kynsillään sieluani
ja villinä pinnalle nousten

Ei kesy jalopeura piiskoin, kahlein
ei unohdu tai kuole, vaikka sen eksytettyä saisi
sillä tuuli tuo tuoksusi ohi vuorten
ja silloin se palaa
tuliharja piiskaten pohjolan ilmaa