Kehtoni

Hetken hunajaisessa lämmössä
unohdan epäilykseni
epäuskoni
ja annan kesätuulen kuljettaa minua
kohti meren keskipistettä

Tyynen pinnan peilihohde
saa mieleni kirkastumaan
vapautumaan
annan periksi mielihalulleni
ja painovoima vetää minua yhä syvempään

Keskellä paineisen pimeyden
uuden maailman
kehtoni
muistan vanhan maailman
ja ne jotka yhä siihen illuusioon uskovat

Puhdistan ajatukseni ihmisistä
epäpuhtaasta pallosta
pihatosta
ja annan sieluni levätä
sinisen hymnin ympäröimässä kehdossani